Parillinen luku

Kokonaisluku on parillinen, jos se on jaollinen luvulla kaksi. Parillisuus oli alkujaan luonnollisen luvun ominaisuus, mutta kun negatiiviset luvut tulivat yleiseen käyttöön, laajennettiin sääntöä koskemaan myös niitä. Parillisuus oli siten kokonaisluvun itseisarvon ominaisuus.

Parilliset luonnolliset luvut ovat ${\displaystyle \{0,2,4,6,8,\dots \}}$ ^[1] ja parilliset kokonaisluvut ovat ${\displaystyle \{\dots ,-6,-4,-2,0,2,4,6,8,\dots \}}$. Nämä muodostavat luonnollisten- ja kokonaislukujen osajoukon. Vielä pitkään sen jälkeen, kun nolla oli hyväksytty luvuksi, ei sitä pidetty parillisena. Nykyään se luetaan aina osaksi parillisia kokonaislukuja, mutta määritelmästä riippuu, kuuluuko se vielä parillisiin luonnollisiin lukuihin vai ei.

Luvut, jotka eivät ole parillisia, ovat parittomia. Parilliset luvut ovat myös vanhanaikaisesti sanottuna säntillisiä lukuja.

1. ↑ OEIS: Parilliset luvut